|
|
Moniselitteisessä
maailmassa on kiinnostavaa liikkua, kuten vesillä, erämaissa
ja vuoristossa, missä etäisyydet ovat herkkiä muutostiloille.
Laivat näyttävät kyntävän taivaalla meren
yläpuolella ja pilvet kiitävät alapuolella rotkoja
viistäen, mielikuvitusta kiihottaen.
Tie Saharassa kulkee hiekka-aavikon ja rosoisten vuortentynkien
halki. Vähän väliä näkyy siintäviä
vesimuodostelmia. Kartasta ei saa kuitenkaan tukea havainnoille.
Ujot järvet juoksevat pakoon säikähtäessään
lähestymistä; arkoja ja pelokkaita vesiä. Saman läheisyyden tunteen kokee, kun laiva purjehtii avomeren tyhjyydestä näkyviin. Sen keula veuloo suolapärskeessä ja vanaveden kaartuvat muodot taipuvat valoon. En tiedä mitään aluksesta ja siinä työskentelevistä ihmisistä. Uteliaisuus herää. Onhan se ällistyttävä kiinnekohta täällä jossain. Avarus ja tyhjyys tarvitsevat kiinnekohtia määritelläksemme kohteen avulla mittakaavan, etäisyyksiä ja sijaintia tilassa. Siksi useimmissa pitkissä ja kapeissa maalauksissani on hahmo, vertauskuvallisessa mielessä, sisältäen monia erilaisia tulkintoja ja kokemuksia, yhtaikaisia ja erillisiä riippuen työstä ja katsojasta. Autiudelta kaipaa myös suojautumista sekä halua peittää.
Varhaisia muistojani on aavalle hangelle korsista rakentamani pyöreänä
kaartuva seinämä. Sisältä näkyi samanaikaisesti
kellertävien pilareiden rivistö ja ulkona oleva luminen
maisema. Lämpimän ilmaston maissa näkee tiheäristikkoisia ja ornamenttikuvioisia ikkunoita. Sokaisevan valon sekä kuumuuden pääsy sisätiloihin on rajoitettu vähäiseksi. Valo loistaa lukuisina täplinä ja ristikon tiheys abstrahoi näkyvän maiseman. Muistot, elämykset ja havainnot toimivat eräinä lähtökohtina työskentelyssäni. Lopputulos on usein kuitenkin monien asioiden summa. Miksi aloitin aikanaan työskentelyn ristikko teeman parissa? Yksi syy oli tarve uudistua, löytää pintojen ja tasojen tilalle tai lisäksi tiheäsyisempi verkosto värille ja muodolle. Uudistuminen on myös keino pitää vapaus taiteilijana. Joskus haluan laajentaa kokemuksiani melko jyrkästikin eri suuntaan, joskus on rikastuttavaa palata aiempiin teemoihin uudella näkemyksellä ja monipuolisemmalla metodilla. Nukahtaessa hengitys tasaantuu, toiminnot hidastuvat. Syvyydestä murtautuu vedenalainen kotomme jossa rajapinnat asioiden välillä ovat liikkeessä ja heijastavat näkymme yllättävinä muotoina ja yhdistelminä. Uni vapauttaa ihmisen lintukodostaan. Kontrollin kahleet kirpoavat ilman humalaa. Vajoamme syvyyteen jollaista emme uskoneet olevan olemassakaan. Pääseekö tämä toinen huone sisällämme puhumaan ja osaammeko hahmotella sen vaikeasti tulkittavia muotoja värien suihkutessa putkiloista paletille odottamaan hetkeä, tiivistymistä lopulliseksi hahmoksi materian ja mielenvirran leikkauspisteessä. Monta aurinkoa liukui, nousi ja laski taivaalla. Ovatko ne samoja vai eri aurinkoja? Kultaiset kiekot Helsingissä 31. tammikuuta 1998 |
Curriculum vitae
Syntynyt 1950 1996 ylioppilas Yksityisnäyttelyt: Ryhmänäyttelyt: Palkintoja: Teoksia kokoelmissa: |
|
E
K
E
T
O
P
K
E
K
E
T
O
P
K
E
K
E
T
O
P
K
E
K
E
T
O
P
K
E
K
E
T
O
P
K
E
K
E
T
O
P
K
E
K
E
T
O
P
K
E
K
E
T
O
P
K
E
K
E
T
O
P
K
E
K
E
T
O
P
K
E
K
E
T
O
P
K
E
K
E
T
O
P
K
E
K
E
T
O
P
K
E
K
E
T
