Olimme laskeutuneet, kuka ensi-, kuka jälleennäkemisen hurmioitumisen täyttäminä, Ghanan maaperälle. Pinta-alaltaan noin 239,611 km2 kokoinen Ghana sijaitsee Guineanlahden rannalla. Maalla on yhteiset rajaviivat idässä Togon, pohjoisessa Burkina Fason ja lännessä Norsunluurannikon kanssa. Ilmasto ja kasvillisuus ovat varsin monimuotoisia savanneista sademetsiin ja vuoristoon sekä kaikkea siltä väliltä. Maan pohjoisosissa ilmasto on kuivempaa ja kuumempaa, johtuen Saharan läheisyydestä. Maan pääkaupunki Accra, jossa mekin työskentelimme, sijaitsee etelän rannikkoalueella ja on ilmastoltaan hieman lauhempi.

Nykyisen Ghanan ensimmäiset asukkaat muuttivat alueelle luoteesta ilmeisesti 1200-luvulla. He perustivat merkittäviä valtakuntia, joiden rikkaus perustui kultaan ja kola-pähkinöihin. Aiemmin Ghana tunnettiin nimellä Kultarannikko. Nimen antoivat portugalilaiset, jotka saapuivat 1400-luvun lopulla tarkoituksenaan käydä kauppaa ja etsiä kultaa. Kaupankäynti laajeni 1600-luvulla orjiin kun "uusi maailma" tarvitsi työvoimaa viljelmilleen. Portugalilaisten lisäksi orjakauppa veti puoleensa myös saksalaisia, brittejä ja tanskalaisia. Orjien kaupittelu ei ollut vain eurooppalaisten tulonlähde vaan osansa kaupassa oli myös alkuperäisväestöllä. Varsinkin Ashanti heimo hyötyi myymällä vangitsemiaan muiden heimojen jäseniä. Viimein orjakauppa kiellettiin lailla 1800-luvulla.

"Ghana on onnellinen maa, jossa on poliittisia ja hymyileviä ihmisiä. Anna hyvän hengen tarttua itseesi siellä oloaikanasi"; kehottaa matkaopas . Toinen matkaopus kertoo, että Ghanassa kohtaa Länsi-Afrikan ystävällisimmät ihmiset. Tätä kaikkea on vaikeaa uskoa kun tietää historian synkeistä vaiheista ja kun näkee raunioituneita orjalinnakkeita pitkin Ghanan rannikkoviivaa, kun kuuntelee linnan oppaan karmivia kertomuksia entisessä orjien säilytystyrmässä. Silti väitteisiin on vaikeaa olla yhtymättä. Ghana on maa, joka on mennei-syydestään huolimatta ja ehkä juuri sen vuoksi, onnistunut säilyttämään kulttuurinsa rikkauden, värikkyyden ja eloisuuden.

Orjakaupan jälkeen britit jäivät hallitsemaan maan eteläistä rannikkoa ja varmistamaan, ettei orjakauppa jatkuisi. Ensimmäiseen maailmansotaan tultaessa kaakao, kulta ja puu-tavara oli tehnyt Kultarannikosta Afrikan tuottoisimman siirtomaan. Vuonna 1957 Iso-Britannia myönsi Kultarannikolle itsenäisyyden ja 1960 siitä tuli tasavalta. Maa oli ensimmäinen Saharan eteläpuolella oleva valtio, joka saavutti itsenäisyyden. Ensimmäiseksi johtajaksi valittu Kwame Nkrumah nimesi valtion Ghanaksi muinaisen länsiafrikkalaisen kuningaskunnan mukaan.

Itsenäistymisen jälkeen Ghana joutui talousvaikeuksiin ja vallassa oli useita epävakaita ja korruptoituneita hallituksia. Vuonna 1982 vallan kaappasi Jerry Rawlings, joka valittiin myöhemmin vuonna 1992 ensimmäisten vapaiden vaalien jälkeen edelleen presidentiksi. (Else ym. 1999, 385- 387.) Vuoden 2001 alussa presidentin virkaan on astumassa uuden isänmaallisen puolueen John Kufor. Mikäli valta Ghanassa ensimmäisen kerran itsenäisyyden aikana vaihtuu rauhanomaisesti on tämä merkittävä tapahtuma. Paikalliset analyytikot ja ulkomaiset diplomaatit pitävätkin vaaleja eräänlaisena testinä Ghanan demokratialle. Karismaattisen Rawlingsin paikan ottaminen ei ole helppo tehtävä uudelle johtajalle. Helppoa ei ole myöskään kohentaa maan romahtanutta taloutta. Inflaatio on tällä hetkellä noin 35 prosentin luokkaa ja perustarvikkeiden hinnat ovat kohonneet huimiin lukemiin.

Kulttuurista rikkautta todentaa tänä päivänä Ghanan 18 miljoonaa asukasta monikulttuurisine taustoineen. Maa on muotoutunut useiden etnisten ryhmien muodostamasta ko-konaisuudesta. Ghana on jakautunut eri heimoihin, joilla kullakin on oma kieli ja kulttuurinsa, joskin usein nämä muistuttavat läheisesti toisiaan. Englanti on koko maan virallinen kieli, mutta tämän rinnalla elää vähintään 75 paikallista kieltä ja murretta, joita puhutaan maantieteellisestä sijainnista ja heimosta riippuen äidinkielenä. Accran alueel-la puhutaan Ga- kieltä, mutta maan laajuisesti yleisin kieli on Twi, joka kuuluu Akaan kieliryhmään. Englanninkielen taito kertoo usein yhteiskunnallisesta luokasta. Köyhälistö ja maaseudun väestö eivät aina osaa englantia paria sanaa enempää.

Marjo Heinonen

Copyright © KekeTop Afrikka projekti ja Afrikan taiteilijoita. Kaikki oikeudet pidätetään.

Lisää kommentti


Turvakoodi
Päivitä