Laskeuduimme Hargeisan kentälle pienellä Fokkerilla 21.2.2008 noin klo 16.00.
Vastassamme oli joukko tulevia opiskelijoitamme jotka olivat edellisenä päivänä lentäneet Mogadishusta. Kentällä tapasimme myös Kirkon Ulkomaanavun työntekijä Mahdi Abdun joka koordinoi rauhanseminaaria Hargeisassa. Seminaari oli järjestetty rauhanneuvotteluiden etenemiseksi ja neuvotteluosapuoliksi oli kutsuttuina Somalian klaanien uskonnollisten johtajat. Myös me saimme kutsun seminaariin sekä illallisille jonne mielihyvin osallistuimme.

Vietyämme tavarat meitä varten vuokrattuun taloon, jossa myös koulutus tapahtuisi, siirryimmekin rauhanseminaariin uskonnollisten johtajien monipäiseen joukkoon. Myöhemmin kuulin että joukossa olivat mm. myös ne viisi uskonnollista johtajaa, vanhaa pappaa, jotka Amerikka oli ilmoittanut eliminoiduiksi, kylässä jonka Amerikka pommitti. Amerikka syyttää heitä Al Qaidan terroristeiksi. Nyt he löytyivät täysissä elämän voimissaan seminaariin osallistuneiden joukosta. Seminaarin pääteema oli Somalian klaanien välinen rauha.

Sain etuoikeuden kokea ensimmäisen mustan Afrikan matkani täysin ruohonjuuritasolta. Sain kuunnella sodan keskeltä tarinoita ja tapahtumia, joista ihmiset keskustelivat. Se että liikuin kaupungilla vähintään turvamiehen ja usein opiskelijoiden ympäröimänä, ei antanut minulle ulkopuolisuuden tunnetta. Sain osallistua jokaiseen hetkeen, jokaiseen sodan aiheuttamaan huoleen ja suruun mikä kosketti kansaa matkamme aikana.

Sain tutustua kansan kokemuksiin terrorismin vastaisesta sodasta. Opin sen, miten klaanilainen joka kuului Islamisteihin ei itse voinut käsittää miksi juuri hänen klaaninsa oli syytettynä yhteistyöstä Al Qaidan kanssa. Hän itse oli harras uskovainen, ja suoritti rukoushetkensä uskollisesti aina, kun Muslimimaiden tapaan kaupungin alueelle kuuluvista moskeijoiden kaiuttimista alkoivat rukouksen äänet kuulua. Hän itse kertoi peloistaan väkivaltaa kohtaan ja aseita kohtaan, joihin ei edes uskalla koskea. Hänelle oli selvää että Koraani kieltää jyrkästi ihmisen tappamisen.
Hän kertoi kokemuksistaan mm. miten sota oli saanut ihmiset käyttämään mielivaltaansa. Sodassa ei ole lain suojaa kenelläkään. Ei ollut harvinaista että sotilaat tekivät kotietsintöjä, komentaen asukkaat ulos. Yleisessä tiedossa oli että näiden tarkastusten yhteydessä löytyi sotilaiden asettama pommi piilotettuna esim.perheen ruokapöydän alle. Talon miespuoliset henkilöt pidätettiin. Heidät sai myöhemmin ostaa tarkastuksen tehneiltä sotilailta vapaaksi 500-1000 dollarilla riippuen perheen varallisuudesta. Jos perhe ei pystynyt ahdinkonsa keskellä haalimaan rahasummaa kokoon, jäivät syytetyt vangituiksi, pidättäjiensä armoille ja todennäköisesti siirtyivät aikanaan tilastoluvuiksi, jotka kertovat vihollisen tappioista.

Matka opetti minua ymmärtämään entistä syvemmin sodan kauheuden, ihmisen mahdollisuuden epäinhimillisiin tekoihin ja sen aiheuttaman huolen myös opiskelijamme Daherin kautta, jonka vaimo ja kuusi pientä lasta olivat Mogadishussa, samanaikaisesti kun uutiset kertoivat Amerikkalaisten pommituksista kaupunginosassa jossa hänen perheensä asui. Pommitusten jälkeen alueen perheet menettivät kotinsa ja siirtyivät kadulle, jonnekin… jossa alkoivat rakentamaan lumpuista ja löytämistään jätteistä majaa asunnokseen, kuten niin monet perheet olivat joutuneet tekemään. Daherin stressi heijastui unettomuutena ja jatkuvana hokemana ”Im still working, Im still working…”

Sain tutustua ajatusmaailmaan missä ihmisoikeusjärjestön naispuolisen puheenjohtajan ratkaisu sodan lopettamiseksi oli vain ja ainoastaan vastapuolen klaanilaisten hävittäminen maailmankartalta. Samaisen naisen järjestö saa rahoitusta kansainvälisiltä ihmisoikeuksia edistävien kansalaisjärjestöjen tahoilta.

Pääsin tutustumaan myös siihen arkeen joka vallitsee maassa silloin kun sotaa ei haluta muistaa,olihan Hargeisan pommituksista kulunut jo muutamia vuosia. Somalimaa on julistanut itsensä itsenäiseksi Somaliasta ja valinnut itselleen presidentin ja hallituksen. Asia mitä ei hyväksytä Afrikan yhteisössä. Afrikan yhteisö on päättänyt pitää siirtomaa-ajan valtioiden rajat voimassa, jotta vältyttäisiin sisällissodilta. Mm. tämä valistus oli vierailumme antia Suomen suurlähetystössä Etiopiassa, jossa Katja Ahlfors ystävällisesti valaisi meitä Somalimaan itsenäisyyteen liittyvissä ongelmissa. Kansainvälinen yhteisö kunnioittaa Afrikan yhteisön linjaa. Huomioitavaa on että Somalimaa on ollut itsenäinen hetkellisesti jo siirtomaa-aikanakin. Asia mihin Somalimaa voisi yrittää vedota.

Somalimaan ihmiset, ne jotka eivät olleet menettäneet kaikkea, elävät historian vaihetta jossa uudisrakentaminen on pikkuhiljaa aloitettu. Pommitettujen raunioiden päälle on nousemassa upeaa Arabi-vaikutteista arkkitehtuuria. Jokainen rakennettu talo on arkkitehtinsa itsenäinen taiteellinen luomus. Tyyliin kuulu itse asuintalon lisäksi usein pieni ovenvartijan talo ja huoltorakennus. Rakennukset ovat sijoitettuina alueelle jota reunustaa muuri, joka antaa piha-alueelle täyden näköesteen. Piha-alueet ovat kauniita puutarhoja värikkäine kasveineen, joita viertää upeat kivimurskalla tai keramiikka-mosaiikilla päällystetyt jalakulkukäytävät. Myös suihkulähteitä harrastetaan.
Rakennus-materiaaleina käytetään usein marmoria sekä värillistä lasia tai keramiikkaa. Perustoihin käytetään savitiiltä, jotka valmistetaan tarkoituksen mukaisilla puristinkojeilla paikan päällä.

Hargeisan keskustassa kauppakojut runsaine tavaramäärineen oli oma elämyksensä. Ja kaupankäyntitaidot johon myös tinkiminen kuuluu. Markkinoilta löytyy kaikkea rahan vastikkeeksi mitä tavallinen kotitalous tarvitsee.

Yksityiset ihmiset ja kauppiaat, ne jotka noudattavat Koraanin käskyä joka velvoittaa pitämään heikoimmistaan huolta, tarjoavat jonkinlaisen paikallisen sosiaaliturvan. Tätä avunantoa ovat oppineet käyttämään orvoiksi jääneet kerjäläislapset, kerjäläisäidit, vanhukset ja sairaat jotka kiertävät auttajiensa ovenpielissa päivittäin. Terveyspalveluita, koulunkäyntimahdollisuuksia tai turvallista yösijaa ovenpielistä ei voi kerjätä.

Paikallisten ihmisten ystävällisyys ja avuliaisuus omien vaikeuksiensa keskellä antoi unohtumattoman matkamuiston.
Ryhmämme oli aina tervetullut tekemään haastatteluita tai kuvaamaan kun sitä pyysimme. Lyhyen matkan aikana sain kerran kieltävän vastauksen kysyessäni eräältä naisryhmältä lupaa valokuvaamiseen, naiset ilmoittivat etteivät halua tulla kuvatuiksi, sanoen syyksi ”emme ole koskaan olleet näin häpeällisessä tilassa”. Naiset myivät pähkinöitä, istuen kadulla vatiensa vieressä.

Mia Waire

somalia 
Kuvataiteilija taustallaan toteuttamansa seinämaalaus. Seinämaalaukset viestittävät kauppojen tuetevalikoimasta.

somalia 
Cath-kauppias. Joka ilta klo 18 rukoilijamuslimit siirtyivät moskeijoihin rukoilemaan ja cathin polttajat polttelemaan. Muslimien rukous kuulutetaan kaupungin yllä päivittäin, kristittyjen rukous kuulutetaan kerran viikossa. Naiset eivät käy moskeijoissa ja yleensä vain taiteilijanaiset (muusikot) polttelevat cathia.

somalia 
AMAN-MAGAZINE lehden toimitus. Kuvassa mukana myös kouluttajat Shukri Ahmed sekä Mia Waire ja juhlistamme lehden valmistumista lounastaen ravintolassa.

Nasib-Naisten media koulutushanke Somaliassa on Shiffa ry:n koordinoima kehitysyhteistyöhanke jota rahoittaa pääasiallisesti Suomen ulkoministeriö. Hanke on kolmevuotinen ja siihen kuuluvia koulutusosioita ovat mm. dokumenttielokuvien ja radio-ohjelmien tuottaminen Somaliassa. Tämän kertainen koulutusosio oli Journalismi ja kuvallinen viestintä. Osion aikana opiskeltiin journalismin sisällön tuottamista, kuvallista viestintää sekä lehden taittoa.

Matkaraportti Somalia 20.2-5.3.2008 / Mia Waire

 

Copyright © KekeTop Afrikka projekti ja Afrikan taiteilijoita. Kaikki oikeudet pidätetään

Lisää kommentti


Turvakoodi
Päivitä