KIELTÄYDYN:
Olen tehnyt noin kolmen vuoden ajan ei-esittäviä maalauksia hylätyille, rikkoutuneille ja epämuotoisille laudankappaleille.
En tavoittele oudolla materiaalilla mitään erikoisuutta, vaan haluan maalaamisen alkutilaan, pois kulttuurista keräilemistäni tavoista ja muodoista,
tarpeista ja rajauksista. Aikamoinen tavoite siis, – ei edes mahdollinen, kaikkeen kykenevä kuitenkin.
Taiteessa, eli itse asiassa taiteen rajoilla on aina pyristelty irti velvoittavasta muodosta.
Salaiset ja itseltäkin kätkeytyvät sopimukset hävittävät niin helposti kosketuskohdan todellisuuteen.
Kuvataiteilija Jean Dubuffet sanoo: ”Taiteen olemassaolo perustuu siihen, että sen toimintatapa ei jäljittele taidetta.”
Kangaspohja alkoi symboloida minulle ”osaamista” eli taiteellisen perinteen koko painoa velvoittavine muistikuvineen ”yksinäisestä sankaritaiteilijasta”.
Valkoinen pohja on pysäyttänyt pahallakin tavalla monta kuvataiteilijaa.
Kuvataiteilijana olen tottunut täyttämään ison valkoisen maalauspohjan pelkästään omalla itselläni ja ideoillani.
Nyt huomaan etsiväni toisenlaista tilaa, tavallaan yhteyttä kaikkeen olevaan. Työskennellessäni puu usein päättää puolestani.
Kantiton lauta, jätepuu tai epämuotoinen puupinta on kanssatoimija. Itse olen todennäköisesti elänyt samoja vuosia.
Puu vain on saattanut materiaalina virttyä ulkona samoja aikoja, kuin itse olen ollut sisätiloissa omien ajatusteni muovailtavana.
Hiljaisuus © Saarelainen, öljyvärimaalaus laudankappaleelle 2007
Olen tosin aikaisemminkin pyrkinyt tilanteisiin, jotka torjuvat tietoista ja suunnittelevaa työasennetta.
Olen toisinaan tämän vuoksi kuullut ihmettelyitä filosofisen ajattelutapani ja teosteni epäteoreettisuuden välisestä ristiriidasta.
Mielestäni ne eivät ole ristiriidassa. Filosofiahan on totuuden rakastamista, – eikä totuus ole tietoa. Se on todellisuutta. Mitä se taas on?
Ehkä väriä? Maalaaminen ei ole minulle tekniikka. Se on olemisen tila, perustila.
Siihen kuuluvat väri ja väri, sivellin, lasta ja nyt myös hyvin olennaisena osana pala puuta.
Kun paras työskennellessäni tapahtuu, minä nimenomaan kohtaan puun.
Vasta tässä vaiheessa huomasin lähestyväni erästä taolaista peruskäsitettä ”Veistämätön Puu”, luonnon tilassa oleva puu.
Sillä tarkoitetaan paluuta ja luottamusta kaiken luontoon ja itsestäänselvyyteen. Ilahduin tästä havainnosta.
Kun nousin teksturin ääreltä, silmiini osui vielä Echart Tollen lause: ”Joustavuus merkitsee olevan hyväksymistä.” Siinä se oli.
Yötaivas © Saarelainen, öljyvärimaalaus laudankappaleelle 2006
Minua vetää voimakkaasti puoleensa liikahduksen hetki kahden ääripään välillä, ei-mitään (muoto) ja kaikki-mikä-tuntuu-todelta (sisältö).
Katoavaksi hetkeksi mielessäni välähtää paradoksi: olen säilönyt nyt-hetken. Tämän liikahduksen häilyvyys pitää myös yllä
tarpeellista epävarmuuttani teoksen ja koko työskentelyni tarkoituksesta.
Elolliselle olennolle säännöttömyys on ainoa tapa olla olemassa. Rikkoutunut, epätäydellinen tai yllättävä todellisuus on kuin halkeama muurissa.
Sieltä valo tulee. Säännön rikkoutuminen pitää myös yllä muistoa kosketuksesta. Usein tuntuu että pinta olisi totta ainoastaan hetkellä,
jolloin se alkaa muuttua joksikin muuksi. Näen hyvin, hyvin mielelläni tämän sinänsä harhaisen kokemukseni takertuvan teokseeni.
En halua siksikään kätkeä millään tavalla tapaa, jolla kosketan pintaa. Jopa siveltimenvetojen haluaisin tuntuvan vain itseltään.
Kevät tulee © Saarelainen, öljyvärimaalaus laudankappaleelle 2006
Laudankappaleillani haluan sanoa myös: Taideinstituutioiden yletön kunnioitus vie meidät tuhoisaan välineiden,
tapojen ja instituutioiden valtaan, henkilökohtaisen, avautuvan ja pelottoman maailman sijasta. Kuvantekijöille on tuttua tehdä asioita vain siksi,
että niin on mahdollista tehdä. Aina on tunnusteltava oman vapauden rajoja.
Reunoilla ja ulkopuolella oleilu tuntuukin olevan sitä tärkeämpää mitä kapeammaksi elämämme on täällä muodostumassa.
Näin se meillä käy: ”Pelaa tarkasti. Älä putoa. Pyri kovasti. Noudata suunnitelmaa”
Emphalos, eli maailman napa © Saarelainen, öljyvärimaalaus laudankappaleelle 2006
Eniten haluan noudattaa seuraavaa ohjetta: Tee mitä vain. Anna sen hengittää.
© Saarelainen "Maalauksia laudankappaleelle" yksityisnäyttely Galleria Johan S 2007 katso lisää
valokuva © KekeTop 2007