Tulosta

Aluksi oli suo, kuokka ja…

Ensimmäinen kohtaamiseni myllypurolaisen maiseman ja tulevan asuinympäristöni kanssa ei ollut erityisen rohkaiseva. Seisoin Helsingin kiinteistöviraston tonttiosaston edustajan kanssa vaatimattoman näköisen tontin reunalla. Edessä oli suo kitukasvuisine puineen. Vain kuokka ja Jussi puuttuivat.

Tämä Myllypadontien varrella sijaitseva tontti oli ollut alustavasti varattuna valtakunnalliselle Suomen Taiteilijaseuralle vuokratontiksi taiteilijatalon rakentamista varten. varausaika oli kuitenkin menossa umpeen, koska Suomen Taiteilijaseura ei juuri tuolloin omannut resursseja rakentaakseen ateljeeasuntoja Helsinkiin. Tuoreena ja hyvin nuorena Helsingin Taiteilijaseuran puheenjohtajana jouduinkin ensi töiksi neuvottelemaan rakennusoikeuden Helsingin Taiteilijaseuralle, joka oli itse asiassa perustettu juuri tätä rakennushanketta varten.

Kukkarossa oli vain Matti

Siis vaikeuksia uhmaten Myllypuroa rakentamaan. Mutta mistä rahat? Oli perustettava Helsingin Ateljeetalosäätiö hanketta toteuttamaan. Säätiön peruspääoma, kerrassaan 11.000 markkaa, kerättiin vuoden 1970 keväällä ravintola Adlonin linnanpihalla järjestetyllä taidehuutokaupalla. Huutokaupan mottona oli "Talo taiteelle - paikka paletille" ja sen meklarina hääri näyttelijä Helge Herala. Arvokkaimman taideteoslahjoituksen huutokauppaa varten teki akateemikko Sam Vanni. Perustetun Helsingin Ateljeetalosäätiön puheenjohtajaksi valittiin taidemaalari Kari Jylhä. Puheenjohtajan ensimmäinen visiitti Helsingin ylipormestarin Teuvo Auran luokse poiki lupauksen Helsingin kaupungin rakennuslainasta. Vastaavanlainen visiitti opetusministeriöön tuotti lupauksen valtionavusta ja kun erittäin jännittävien vaiheiden jälkeen hanke sai myös ns. Arava-lainan, säätiö saattoi ryhtyä toteuttamaan tehtäväänsä konkurssihuolista vapaana. Ateljeesäätiön tarkoituksenahan oli ja on halpavuokraisten ateljee- ja asuinhuoneistojen sekä ateljeiden hankkiminen ja vuokraaminen helsinkiläisille kuvataiteilijoille.

Ateljeekylän suunnittelutyö annettiin arkkitehtitoimisto Jan Söderlund - Erkki Valovirta. Kaikkiaan 22 ateljeeasuntoa käsittävä Myllypuron taiteilijakylä vihittiin käyttöönsä 17.5.1974. Vihkiäispuheen piti Asuntohallituksen silloinen pääjohtaja Olavi Lindblom. Valmistuessaan ateljeekylä lienee ollut Pohjoismaiden suurin lajissaan. Se oli myös ensimmäinen kunnon yritys helpottaa Helsingin katastrofaaliseksi kuvattua ateljeetilannetta. Vuonna 1968 tehdyn tutkimuksen mukaan vain 20:llä helsinkiläisellä kuvataiteilijalla oli tuolloin kunnollinen työhuone.

Onnekas tuhkimotarina

Myllypuron taiteilijakylän toteutuminen oli onnekas tuhkimotarina. Kylä rekennettiin nuoruuden innolla ja ennakkoluulottomuudella.

Vuosien saatossa taiteilijakylä on sovittautunut yhä paremmin myllypurolaiseen maisemaan. Ympäristö on rehevöitynyt ja kaunistunut. Suo kannatti kuokkia.

Aikanaan taiteilijareservaatiksi tai kanadalaisten kullankaivajien kyläksi tituleerattu taiteilijayhteisö muodostaa nykyään tukikohdan jokseenkin tavallisille suomalaisille työn sankareille. Taiteilijoiden työn kuva on melkoisesti muuttunut ja monenlaiset taiteilijan ammattikuvaan kuuluvat työtehtävät liikuttelevat asukkaita päivittäin Helsingin keskustaan ja takaisin.

Taiteilijakylän asukkaissa on myös tapahtunut merkittävä sukupolven vaihdos. Alkuperäisistä asukkaista on jäljellä alle puolet. Monelle merkittävälle suomalaiselle kuvataiteilijalle Myllypuron taiteilijakylässä vietetyt vuodet ovat merkinneet ponnahduslautaa menestyksekkäälle uralle.

Ateljeetalotoimikunta

Vuoden 1970 alussa ateljeetalojen rakentaminen koettiin kiireelliseksi. Seuralle valittiin uusi ateljeetalotoimikunta, jolle myönnettiin valtuudet hoitaa hanketta ja toimikunta, jonka tehtävänä oli kerätä pääomaa. Seuran puheenjohtaja Kari Jylhä jatkoi neuvotteluja Helsingin kaupungin kanssa. Kaupunki suhtautui hankkeeseen positiivisesti ja lupasi seuralle halpakorkoista lainaa. Valtion kuvataidetoimikunnalle tehtiin selvitys suunnitelmista ja hankkeen rahoitus ratkesi Opetusministeriön myönnettyä halpakorkoista lainaa, joka kattaisi puolet rakennuskustannuksista. Seuran tulisi rahoittaa itse 10 % ja kaupunki myöntäisi 40 % kustannuksista lainana sekä vuokraisi tontin.

Myös Lahdessa oli suunniteltu ateljeetalojen rakentamista. Vuoden 1970 valtionavustukset kaksinkertaistettiin kuvataidetoimikunnan esityksestä ja avustukset myönnettiin Helsinkiin ja Lahteen. Talo Taiteelle - Paikka Paletille Seura keräsi rahaa ateljeetalojen rakentamiseksi kampanjalla

Talo Taiteelle - Paikka Paletille

Keskeisin tapahtuma oli Pörssitalon linnanpihassa järjestetty taidenäyttely ja huutokauppa huhtikuussa 1970. Taiteilijat lahjoittivat huutokaupattavaksi yli sata teosta. Tilaisuuden suojelijana toimi ylipormestari Teuvo Aura. Huutokaupalla seura keräsi tarvittavan pääoman sekä huomiota ateljeetalohankkeelleen.

Seura perusti Helsingin Ateljeetalosäätiön, jonka nimissä hoidettiin talojen rahoitus ja rakentaminen. Säätiön hallitukseen valittiin neljä seuran edustajaa kolmeksi vuodeksi. Helsingin kaupungilla ja Opetusministeriöllä on myös edustajansa hallituksessa. Säätiö vastaa itsenäisesti talojen ylläpidosta.

Rakennuspaikan valinta

Helsingin kaupunki tarjosi seuralle kahta vaihtoehtoista tonttia Myllypurosta. Tonttivaraus tehtiin Myllypadontie 5:stä. Suomen Taiteilijaseura oli aikaisemmin ollut kiinnostunut samasta tontista, mutta luopui Myllypuroon liittyvistä aikeistaan ja antoi tukensa Helsingin Taiteilijaseuralle. Ateljeetalosäätiöön päätettiin pyytää edustaja myös Suomen Taiteilijaseurasta. Rakennuspaikaksi valittu Myllypuro sai jonkin verran kritiikkiä syrjäisen sijaintinsa vuoksi. Seuran kokouksissa jäsenet olivat ehdotettaneet myös muita rakennuspaikkoja.

Tarjousten perusteella hallitus valitsi lähes yksimielisesti ateljeetalojen suunnittelijoiksi työryhmän, johon kuuluivat arkkitehdit Jan Söderlund ja Erkki Valovirta sekä tekniikan tohtori Eero Paloheimo. Suunnitteluvaiheessa vaihtoehtoina oli teräskaarihallirakenne ja elementtirivitalo. Työryhmä laati rakennuksista kolme eri suunnitelmaa. Toteutunut suunnitelma käsittää 22 ateljeeasuntoa, yhteisateljeen sekä huoltorakennuksen, jotka sijoittuvat neljään rivitaloon. Taloilla on yhteinen piha-alue ja tie. Jokaisessa asunnossa on lisäksi pieni oma piha. Ateljeetilat suunniteltiin 80-100 m2:n kokoisiksi. Asunnot ovat kahdessa kerroksessa ja suunnittelussa huomioitiin sekä perheelliset että yksin elävät taiteilijat. Tavoitteena oli tarjota normaalia vuokratasoa edullisemmat asuin- ja työskentelytilat. Rakentamisen piti alkaa keväällä 1971, mutta aloitus siirtyi vuoden 1972 loppuun taloudellisista syistä. Myllypuron ateljeeasunnot otettiin käyttöön toukokuussa 1974.

Kari Jylhä  

Osumia: 5135