timbuktu Timbuktu
Satojen vuosien ajan on erämaakaupunki Timbuktu ollut myyttisten käsitysten ympäröimänä, tunnettu niin henkistä kuin maallistakin rikkauksistaan. Se oli transsaharan islamilaisen kaupankäynnin keskus missä kilo kultaa vaihdettiin vastaavasti kiloon suolaa, ja kaupungin yliopistossa mikä sijaitsi kuuluisan Sankore moskejan tiloissa opiskeli tuhansia ylioppilaita sen huippukaudella 1500 luvulla. Timbuktu vaipui kuitenkin unohduksiin sadoiksi vuosiksi sen jälkeen kun Marokko valtasi suuren osan Länsiafrikkaa. Tuaregit jotka olivat perustaneet kaupungin jo 1100-luvulla pitivät kaupunkia omanaan ja vahtivat sitä muukalaisia ja uskottomia vastaan. Erityisesti kristityiltä oli pääsy kaupunkiin kielletty.
Timbuktusta tuli mitä kaukausimman ja luoksepääsemättömimmän paikan metafoori. Alkuäitimme Eevan tavoin eivät eurooppalaiset voineet vastustaa tätä kiellettyä tiedon hedelmää vaan pääsivät sen muurien sisäpuolelle viekkauden avulla salapukeutuneena paikalliseksi heimolaiseksi tai olevinaan pyhiinvaellusmatkalla Mekkaan etelästä tulleena. Mutta, vain todetakseen pettyneenä kaupungin olevan hylätyn ja pölystä hiekkaisen ja harmaan kyläpahasen, missä ei ollut kultaisia katuja eikä helmiäiskylttejä.

timbuktu_1 Sankoremoskeija (Kuva Jenny Roxman)
Tämän päivän Timbuktu ei enää ole maailman hylkäämä paikka useammastakin syystä. 1980-luvulla se lisättiin UNESCON:n maailman perintölistalle ja 2007 se valittiin 21 finalistien joukkoon, jolloin maailmanlaajuisesti valittiin uudet maailman seitsemän ihmettä. Myös vuodesta 2001 asti on Timbuktun lähettyvillä pidetty vuosittaisia musiikkifestivaaleja mikä on tehnyt Timbuktusta uuden ”pyhiinvaelluskohteen” länsiafrikkalaisesta musiikista kiinnostuville ja etenkin kun on kyseessä tuaregien erämaabluussi.
Mutta Timbuktulla on vielä kätkettyjä salaisuuksia: valtavat määrät vanhoja keskiajalta olevia käsikirjoituksia (ehkä miljoona jos laskee mukaan yksityisten omistuksessa olevia), mitkä alkavat hajota käsiin taistelussa ajan hammasta vastaan. Vaikka ainoastaan 40 % käsikirjoituksista voitaisiin pelastaa konservoiden ja restauroiden niin olisi se jo suurteko. UNESCO:n aloituksesta perustettiin Ahmed Baba Instituutti minkä tehtävänä on pelastaa kirjoitukset hiekan ja termiittien aiheuttamista tuhoista. Suuri työ on ne valokuvata ja digitaliseerata tutkijoille ja jälkipolville.

timbuktu_2 Kaivo Timbuktussa (Kuva Jenny Roxman)
Vesi tietää elämää erityisesti erämaa-alueilla. Ja siitä on puutetta. Saharassa kaivo on sama kuin kylä, ihmiset tulevat ja menevät teltoillaan. Teltta on myös sama kuin kylä. Siellä missä on telttoja on myös kaivo parin kilometrin säteellä. Jos kaivo kuivuu niin silloin ei ole sen nimistä kylääkään enää.
Timbuktun perustivat tuagerit jotka ovat nomaadikansaa. Erään tarinan mukaan jätettiin orjanainen Buktu vahtimaan kaivoa siksi ajaksi kun karjaa pidettiin suotuisimmilla laidunalueilla. Tim tarkoittaa ”paikasta”.  Siis Buktun paikka.

timbuktu_3 Kaivolla Tirikenin kylässä
Vesi nostetaan kaivosta vuohennahkasäkillä, köyden ja aasin avulla. Kun säkki on täyttynyt aasi vetää sen ylös kaivosta ja säkki tyhjennetään saaviin. Siitä se kauhataan perheitten vuohensäkkeihin jotka aasi saa kantaa ja lähdetään kotimatkalle. Perillä miehet juovat teetä yhdesssä ja naiset alkavat ruoan laiton.

timbuktu_4 Telttassa
Iltapäivisin rullataan seinät ylös niin että vilpoisempi ilma pääsee telttaan. Nukkumaan käydessä vedetään seinät alas lämmön säilyttämiseksi sisällä kylmää yötä vasten. Aamuisin rullataan se puoli seinästä auki mikä on varjoon päin. Teltta symbolisoi naista ja tarkoittaa sekä häitä että naissukulaisia äidin puolelta tuaregilaisen tradition mukaan, missä suku lasketaan äidin puolelta. Nainen omistaa kotitalouden varat, mies taasen pitää siitä huolen ja mahdollisen avioeron jälkeen nainen pitää omaisuuden jakamattomana. Kun mies menee uusiin naimisiin huolehtii hän tämän omaisuudesta mikä myös turvaa miehen elatuksen.

timbuktu_5 Tuaregeja
Vihreän teen valmistus runsaalla sokerimäärällä tapahtuu huolella ja ajan kanssa. Teetä juodaan aina kolme kupillista niin kuin tapa vaatii: ensimmäinen on kitkerä kuin kuolema, toinen on hyvä kuin elämä ja kolmas on makea kuin rakkaus. Toinen muunnelma on kun ensin juodaan vieraalle, sitten isäntäväelle ja viimeeksi Allahille. Jos tulee tarjotuksi neljännen kerran niin se tarkoittaa ettei ole tervetullut kylään. Tuaregit eivät koskaan juo teetä yksin, siihen tarvitaan aina vähintään kaksi. Teenjuonti on seurustelumuoto ja ajasta ei ole puutetta.
Tuaregit ovat maapallon kansoista ainot miehet jotka peittävät kasvonsa eivätkä naiset, vaikka ovat tunnustautuneet islamin uskolle. Mies näyttää kasvonsa vain perheelleen paitsi jos läsnä on vanhempi suvun naispuolinen jäsen. Kasvojen peittäminen on ilmaisu kunnianosoituksesta. Tuareginaisten näkemys miesten kauneudesta on mitenkä he käyttäytyvät ja minkälainen on miehen koko olemus ja ryhti, sekä että heillä on hyvä maine. Kauneus on luonteen ominaisuuksissa ja pehmeässä puhuttelutavassa, ja tietenkin heidän kyvyistään ilmaista itsenä lyyrisesti. Kuitenkin ovat tuaregimiehet tunnettuja rohkeudestaan ja sotakyvyistään.

timbuktu_6 Aavikko
On hyvä harjoitella kamelin ratsastusta ennen kuin lähtee monen päivän kameliretkelle  kylästä kylään, elikä teltasta telttaan. Musliimien perinteen mukaan annetaan matkailijalle yösija kolmena päivänä ilman että isäntäväki kysyy vierailun tarkoitusta. Tuaregien mukaan kuuluu kylään jos sinne jää useammaksi kuin kolmeksi päiväksi.

timbuktu_7 Yö Saharassa
Yö ei hiivi hiljaa vaan se laskeutuu nopeasti kuin tähtikuvioinen musta sisäkatto pään ylle.  Yöpyminen valitaan näkömatkan päähän kylästä ja kamelin satulat asetetaan tuulensuojaksi. Iltatee keitetään. Kamelien jalat sidotaan lyhyellä köydellä koska siten estetään niiden liian pitkä kulku niukan kasviston haussa. Aamulla tähystää kamelimies mihinkä suuntaan kamelien jalanjäljet vievät ja seuraa sitten jälkiä ja hakee kamelit takaisin matkan jatkamista varten.

timbuktu_8 Kohtaaminen Nigerjoella
Riippuen vuodenajasta voivat kaikki matkustamisen vaihtoehdot olla epävarmoja. Milloin pysäyttää hiekkamyrsky lentoliikenteen, milloin peittyy tiet jokitulvaan tai että joen vesitaso on liian matala ja laivaliikenne pysähtyy. Kolme jokilaivaa proomuineen liikennöi Nigerillä 1000 km välillä Bamako – Gao. Kun laivat kohtaavat joella pysähtyvät ne aina, jotta kapteenit pystyvät välittämään viimeiset uutiset vesipinnan korkeudesta ja muusta. Matkaajat välittävät terveisensä – aina löytyy tuttu toisessa laivassa. Jos toisella laivalla on vielä yhteys rantaan syntyy heti paikallinen kaupankäynti.
Viime vuosina on syttynyt rauhattomuuksia maan pohjoisosissa tuaregikapinallisten ja Malin soltilasjoukkojen välillä. Siitä syystä saatta jokilaivojen vuorot olla varattuina sotilaitten ja sotavarusteiden kuljetukseen ja silloin saavat muut kansalaiset odottaa seuraavia vuoroja, joskus ehkä viikkojakin.

timbuktu_9 Rannalla
Kuvan veneitä kutsutaan pinasseiksi. Ne eivät käytännöllisesti katsoen ole koskaan liian täynnä. Ihmiset eivät koskaan matkusta ilman erikokoisia ja painoisia tavaramääriä.

timbuktu_10 Kalakauppaa
Kalakauppaa harrastavat Bozokansa, mikä on tämän heimon tehtävänä. Tässä myydään kalaa isoon jokilaivaan tasapohjaisista veneistä joita kutsutaan pirogeiksi. Toiset suuret ammattiklaanit ovat maanviljelijät ja karjanhoitajat. Jokaisella heimolla on sitten pienemmät ala-ammattiryhmänsä. Heimonjako on vahva yhteiskunnallinen yhdessäpitäjä, joka kehittyi jo keskiajalla ja on nykyaikaan asti pysynyt elinvoimaisena. Se on kestänyt vahvana jopa kolmen satoja vuosia kestäneiden kuningaskuntien hajoamisen.

timbuktu_11 Energialasti
Malin tärkein energialähde on kuivat puukarahkot. Ruoanlaitto tapahtuu ulkosalla ja siitä syystä ilmassa on tukala käryn haju etenkin tiheillä kaupungin alueilla. Kuivattuja isoja oksakasoja näkee usein siellä sun täällä ja etenkin rannoilla joista niitä rahdataan pitkiäkin matkoja.

timbuktu_12 Rakennusmaa Timbuktussa
Auringossa kuivattu savitiili on Malin tärkein rakennusaine. Monet Malin kaupungeista on kuin suoraan hiekasta nousseet. Hiekkaa ja savea löytyy maasta rajattomasti. Maan pinta-alasta on noin 65 % aavikkoa tai puoliaavikkoa. Talon katot ovat tasaiset missä voi seurustella perheen kanssa auringonlaskussa, ne ovat myös reppuselkämatkaajien tavallisia yöpymispaikkoja. Kun illan pimeys laskeutuu tiivistyy rauhan tunnelma samalla kun moskeijoiden kovaäänisistä kuuluu kutsu yhteiseen rukoukseen.

timbuktu_13 Djenne
Djennen kaupunki sijaitsee Nigerjoen sisädeltassa. Tarkemmin sanottuna Nigerin haarajoen  Banin varrella. Djenne oli suuri kauppakeskus Timbuktun kultakauden aikana. Sieltä käsin kuljetettiin kulta- ja orjakaravaaneja reitillään etelärannikolta Tripoliin Välimerelle. Kauppiaat Djennestä muuttivat Timbuktuun organisoimaan vaihtokauppaa suuremmissa mitoissa. Suuri osa kaupunkia kuuluu UNESCO:n maailman perintölistaan ja siellä on käynnissä mittavia restauroitiprojekteja estääkseen kaupungin rappeutumista vuotuisten sateiden jäljiltä. Djennessä on maailman suurin savimoskeija joka näkyy kuvan taustalla. Suurempien  retkeilymajojen katot täyttyvät campingteltoilla tai niin kuin tässä yksinkertaisella pedillä mikä kohta survotaan selkäreppuun.

timbuktu_14 Sade syövyttää taloja
Savitaloja täytyy kunnostaa joka vuosi sadekauden jälkeen. Jos ei mitään tehtäisi tuhoutuisi kaupunki kymmenen vuoden sisällä. Useampi projekti on käynnistetty säilyttääkseen tämän historiallisen kaupungin vahingoittumattomana jälkipolville. Myös täällä on vanhoja käsikirjoituksia, täysin verrattavissa Timbuktun tasoon, joita yritetään pelastaa termiittien ja kosteuden tuholta tuleville tutkijoille. Suuret määrät käsikirjoituksia ovat yksityisomistuksessa joita on säästetty vuosisadat samoissa suvuissa.

timbuktu_15 Työ käynnissä
Jyviä ja siemeniä jauhetaan joka päivä pienemmissä määrin ja siksi morttelin käytön jyskytys kuuluu useimmissa paikoissa eri vuorokauden aikoina. Se on raskasta työtä mikä kuuluu naisille. Lapset oppivat aikaisin auttamaan kotitöissä. Joskus voi kuulla varhain aamun sarastuksessa useamman naisen murskaustyössä ja samanaikaisesti taputtavan käsiään virittyen yhteiseen hiljaiseen lauluun.

timbuktu_16 Dogonkylä
Dogonmaa käsittää useita satoja kyliä 200 km pituudelta Bandiaga jyrkänteen juurella. Melkein kaikky kylät nousevat kiipeillen jyrkkää rinnettä kohden. Jokunen kylä sijaitsee sekä ylä- että alatasongalla myös. Maa on rautapitoinen mistä johtuu ympäristön okravärinen sävy savitaloissakin. Dogonmaa on myös UNESCO:n maailman perintölistalla.

timbuktu_17 Dogonnainen
Avioituessa morsian muuttaa miehen perheeseen ja hoitaa kotityöt kun taas miehet viljelevät peltoja. Dogoneilla on mielenkiintoinen kosmologia mikä ohjaa ihmisten käsityksiä ja ajatuksia. Se heijastuu kaikessa ulkoisessa mikä näkyy koristeluissa, väreissä ja symbooleissa, niin kuin myös lukuisissa riiteissä, jotka kuvaavat kansan myyttistä alkuperää. Jokaisessa kylässä saa patikkamatkaaja aterioida ja yöpyä talon katolla maksua vastaan.

timbuktu_18 Baobab (apinanleipäpuu)
Elävät puut ovat pyhiä Afrikassa. Taustalla näkyy Dogonkylän viljarakennuksia. Tämän puun alla pidetään viikottaisia markkinoita (joka viides päivä dogonien kalenterin mukaan). Puun hedelmistä valmistetaan rytmi-instrumentteja. Baobad tarkoittaa monen siemenen hedelmää. Kuivatessa siemenet helisevät soinnukkaasti. Puun kuoresta valmistetaan köyttä ja lehtiä voi käyttää ruoanlaitossa. Kylän reunoilla viljellään hirssia, durraa, maapähkinöitä ja puuvillaa. Dogonmaa on tunnettu maukkaista sipuleistaan.

timbuktu_19 Vitamiinilähde
Patikoidessa näkee näitä hibiskuskasveja (hibiscus sabdariffa) vihreimmillä paikoilla. Kasvi on tärkeä vitamiinilähde ja lääkekasvi, myös sen lehdet voidaan käyttää ruoanlaittoon. Joka puolella Malia, kaduilla ja busseissa myydään tästä kasvista tehtyä teetä pienissä muovipussissa (valitettavasti tyhjät pussit roskaa luontoa silmiinpistävästi). Tämä kasvi vastaa meidän Pohjoismaissa ennen niin tärkeänä käytettyä puolukkaa. Se maistuu karpalolle.

timbuktu_20 Markkinat pääkaupungissa
Näitä kauniita ämpäreitä ja kannuja ja vateja ja tynnyreitä ja kanistereita ja pottia ja lapioita ja astioita... löytyy joka kodista ja pihoilta kaikkialla Malia. Nämä kauniit värit saavat päättää tämän läpikulkumatkan maailman perintökeskuksen suojaamilta alueilta Timbuktusta Bamakoon.

© Kuvat ja teksti Tarja Salmi-Jacobson www.tarja.se

Mali - att resa till Timbuktu 

Valokuvat ovat viiden viikon Malin matkaltani minkä tein Pariisissa asuvan ystäväni Marianne Hoángin kanssa. Matkamme eteni eri kokoisissa busseissa ja laivoissa, härkävaunuissa, kamelin selässä ja jalkapatikassa.
Oikeastaan olisin halunut ottaa mukaan systeemikameran, mutta selkäkantamuksiani keventäen tyydyin pieneen analogiseen kompaktikameraan joka sujahtaa hyvin taskuun, Olympus Mju II. Mukaan otin vielä kymmenen diafilmirullaan, Kodakchome 64. Filmi loppui kiusallisesti juuri Timbuktussa, mutta sain jälkeenpäin kahdeksan kuvaa kirjaani varten ystävältäni joka oli käynyt minua vuotta aikaisemmin Timbuktussa; ilman hänen kuviaan ei kirjaani olisi syntynyt.
Kuinka päädyin juuri lähtemään Timbuktuun kerron lähemmin kirjassani ”Timbuktu tur och retur”.
”Timbuktu tur och retur” kirjan
Copyright © KekeTop Afrikka projekti ja Afrikan taiteilijoita. Kaikki oikeudet pidätetään.

Lisää kommentti


Turvakoodi
Päivitä