Paavo Kauramäki on alkuperäisiä, ensimmäisenä Myllypuron taiteilijakylään muuttaneita asukastaiteilijoita.

Koska muutit Myllypuroon?
Syyskuun 29. päivä 1973. Virallinen muuttopäivä oli lokakuun ensimmäinen päivä. Talon vihkiäiset olivat seuraavana keväänä. Tilaisuudessa oli mm. lentopallo-ottelu omalla kentällä ja taiteilijajoukkueella oli omat pelipaidat.

Huomasin taiteilijaseuran jäsenkirjeestä ilmoituksen ja täytin hakemuksen. Tulin valituksi ja pääsin muuttamaan. En ollut osallisena tämän ateljeetalon aikaansaamisessa. Vuokra oli alussa 450 mk/kk. Energiakriisi ja lainojen lyhennykset nostivat pikkuhiljaa vuokria.

Olet itse kantanut pitkään vastuun talon käytännön asioiden hoidosta mm. isännöitsijän ominaisuudessa ja hallituksen jäsenenä. Ketkä muodostivat ensimmäisen Helsingin ateljeetalosäätiön hallituksen?
Kari Jylhä puheenjohtajana, Heikki Alitalo, Perttu Näsänen, Helsingin taiteilijaseuran edustajana Aimo Taleva Opetusministeriön edustajana Juha Lahdensuo sekä Helsingin kaupungin edustajana Erkki Kokkonen.

Koska olit itse hallituksen jäsen?
- 1979-80. Isännöitsijä koko 80 luvun.

Tehtiinkö silloin isompia remontteja?
Suurin remontti oli lämpökanavien uusiminen putkivuodon takia. Vakuutusyhtiö maksoi remontin Opetusministeriön osallistuessa myös kuluihin. Oli kylmä loppusyksy, loka- marraskuu. Vuokrattiin kaasu ja sähkölämmittimiä pitämään asunnot ja työhuoneet lämpöisinä. Vuosi oli 1984 Muita remontteja oli ulkoseinien maalaus. Alkuperäinen väri ulkoseinissä oli pähkinänruskea puunsuoja ja pienemmissä rakennuksissa juolukansininen valtticolor. Jossain välissä pienet rakennukset vedettiin keloharmaalla. Huoltorakennus on aina ollut musta niin kuin nykyäänkin.

Entä asukkaat?
Ensimmäiset muuttajat olivat Kari Jylhä, Perttu Näsänen ja Hertta Helander- Näsänen, Heikki Alitalo, Aimo Taleva, Matti Kujasalo, Olavi Pajulahti, Sirkka-Liisa Lonka, Ahti Susiluoto, Tapio Junno, Pirkko Nukari, Veikko Myller ja Irja Puhakka- Myller, Liisa Leppiniemi, Heljä Lallukka, Reijo Viljanen, Irene Stenberg, Risto Salonen, Sakari Marila, Reijo Saarelainen, Igor Ericsson, Arvo Siikamäki, Jukka Mäkelä ja Marika Mäkelä, Pekka Mäkinen ja Paavo Kauramäki. Oliko 70 luvulla asukkaiden vaihtumista? Ei, vasta 80 luvulla oli ensimmäiset poismuutot ja luonnollisesti uusien asukkaiden tulo. Matti Kujasalo muutti pois, samoin Aimo Taleva. Marilat muutti Talevan asuntoon ja Juha Sääski Talevan entiseen asuntoon.
Ensimmäisiä tulijoita 80 luvulla oli Jarmo Mäkilä. Kaari Martikainen, Seppo Salmela ja Tarja Unkari. Kari Caven, Markku Arantila, Juha Sääski. 90 luvulla tapahtui runsaasti poismuuttoja ja uusien taiteilijoiden tuloa. 11 on alkuperäisiä asukkaita. Ateljeeasuntojen taiteilijoiden vaihtuvuus on siis aika iso tämän noin 30 vuoden aikana.

Toivon että tämä säilyisi itsenäisenä säätiönä.

Myllypuro oli valmis kun taiteilijakylää rakennettiin. Alkuaikoina pidettiin usein avoimien ovien päiviä keskenämme. Myös näyttelyiden avajaisten jatkot kokosivat asukkaita yhteen. Kylän omissa tiloissa pidettiin myllypurolaisille näyttelyitä esim. joulun alla ja keväällä. Myllypurolaiset kävivät ahkerasti näyttelyissä.

Sitten tuli Stoa Itäkeskukseen ja taiteilijakylä on pitänyt myös siellä yhteisnäyttelyitä. Myös taiteilijakylän yksittäiset taiteilijat ovat pitäneet omia näyttelyitä Stoassa. Stoan 10 vuotis näyttely oli Myllypuron taiteilijakylän taiteilijoiden näyttely. 1978 Helsinki päivän tilaisuus ja näyttely. Myllypurolaisia kävi kylässä, kylän orkesteri soitti ja Kari Jylhä piti puheen. Paavon ateljee oli avoin yleisölle ja noin 400 vierasta kävi. Alussa oli runsaasti lapsia koska parit olivat nuoria. Myllypurolaiset kutsuivat taiteilijakylää "kissakyläksi" koska kissoja oli paljon. Myllypurolaiset vastustivat alussa taiteilijakylän rakentamista ja allekirjoittivat muun muassa kirjelmän kaupungin hallintoon vastustaakseen rakentamista. No, välit paranivat pikkuhiljaa ja kylä on nyt osa Myllypuroa. Perttu Näsänen, Kari Jylhä ja taiteilijakylä olivat aktiivisesti kaatamassa Myllypuron lisärakentamista noin 20 vuotta sitten. Silloin liittouduttiin naapuririvitalojen asukkaiden kanssa. Yhteisillä lenkeillä käytiin ja päälle saunottiin.

Arkkitehdit Söderlund ja Valovirta suunnittelivat ateljeekylän.
Pirkko Nukari, Sirkka-Liisa Lonka ja Paavo Kauramäki tulivat uusina hallitukseen samoin Seppo Salmela ja Perttu Näsänen. Olavi Pajulahti, Kari Caven, Markku Arantila, Reijo Saarelainen.

90 luvulla isännöinti annettiin ulkopuoliselle. Leena Arkio oli ensimmäinen isännöitsijä, Kerttu Alitalo seurasi ja sitten Paavo Kauramäki jonka jälkeen palkattiin ulkopuolinen. Ensimmäiset isot remontit 90 luvulla. Keittiöt uusittiin ja kattoremontti tehtiin samoin ateljeeikkunat uusittiin. Seinälaudoitukset tarkistettiin. Pieniä kattovuotoja oli ja niitä paikkailtiin.

Igor Ericsson, Pekka Mäkinen ja Irene Stenberg ovat kuolleet. Pekka Mäkisen hautajaiset oli komeat. Hautajaisissa oli myös Italiasta erään kommunistipuolueen osaston lippu. Osalla asukkaista on jo aikuiset lapset ja moni on myös taiteilijan opintiellä.

Itse muistan kun muutimme 90 luvun alussa että toisena keväänä oli runsaasti lakkiaisia. Se olikin hyvä syy vierailla monissa asunnoissa.
Kokonaisuutena ajatellen kylämme taiteilijoiden käden jälki näkyy monessa julkisessa paikassa. Teoksia on niin koti kuin ulkomaisissa kokoelmissa ja julkisissa tiloissa.

Haastattelu KekeTop

Määräsuhteiden taiteen synty ja kehitys
Konstruktivismi Paavo Kauramäen väriprisman läpi nähtynä

Otsikko on tahallisen monisanainen ja sen takia ehkä vaikuttavan kuuloinen. Ikään kuin väitöskirjan tyyliin. Jos todenteolla haluaisimme tutkia Paavo Kauramäen uraa määräsuhteiden ja väriprisman ja taiteiden parissa, törmäisimme vaikeisiin ongelmiin. Kauramäen työ taiteen ja värisuunnittelun aloilla on niin mittava, että siinä tosiaan tarvittaisiin väitöskirjan sivumäärä. Yli kolmekymmentä vuotta kuvataiteen kaunaisilla kentillä, vuosikausia töitä käytännön värimaailmassa.

Kauramäen käsiala on monien ihanien puisten rautatieasemiemme värisuunnittelu(mm. Espoon, Kauklahden ja Kirkkonummen asemat). Hän oli ensimmäisiä jotka aloittivat elävöittämään harmaita betonilähiöitä kokonaisvaltaisilla suunnitelmilla- "työ, jota pitäisi tehdä yhä enemmän", sanoi Kauramäki. Hänen suurin yksittäinen työsarkansa värisuunnittelussa on ollut Tikkurilan värikarttojen valmistus yhdessä Mirja Nissisen ja Maisa Wiklundin kanssa. Tämä työ käsitti sävyjen etsimistä, nimeämistä, uudellennimeämistä, kokeiluja, kopiointeja, soveltamista ja numerointia.

Toisessa Tikkurilan värikartassa on 600 sävyä, toisessa peräti 2000. Näistä osa on perussävyjä, osa on taitettuja ja vaalennettuja. Periaatteessa nykyajan tietokoneessa tosin on jopa miljoonia värejä, mutta kuinka moni tietokonefriikki tai muukaan värien ystävä pystyy nimeämään enempää kuin kaksi- kolmekymmentä väriä? Kuinka moni osaa käyttää värejä suhteessa toisiinsa? Kuinka moni ymmärtää valaistusolosuhteiden monimutkaisuuden ja muuttuvuudet värisuunnittelussa.? Miten nimetä sävyjä, joilla ei ole ollut suomenkielisiä vastineita? Tätä taustaa vasten ehkä ymmärtää Kauramäen työn laajuuden.

Paavo Kauramäki osaa puhua väreistä käytännönläheisesti. Kun Kauramäen harkitun "väriprisman" liittää monipuoliseen muotomaailmaan, pääosin suprematismi- vaikutteiseen konstruktivismiin, päästään iloittelevaan ja samalla syvämietteiseen kokonaisvaikutelmaan.

Takavuosien turhankin askeettinen tyyli on taakse jäänyttä elämää. Näissä kuvissa on musikaalista sykettä, rytmiä ja melodiaa, ajoittain myös harkittua riitasointua.
Paavo Kauramäki kertoo suprematismin olleen hänelle tärkeä tyylisuunta ja taiteellisen asenteen lähtökohta. Hänet on usein luokiteltu myös konkretistiksi. "Ehkä konstruktivismi on parempi yleismääritelmä" sanoo Kauramäki. "Konkretistit painivat vain taiteen sisäisten ongelmien kanssa. Konstruktivismi on ollut kiinnostuneempi myös ympäröivistä asioista. Parhaimmillaan se on ollut myös sosiaalista ympäristötaidetta, julkisia teoksia ja yhteistyötä arkkitehtien kanssa. Konstruktivistithan vaikuttivat mm. Bauhaus idean syntymiseen. Yksi osa Bauhausia oli asuinympäristön viihtyvyyden korostaminen, mikä on Suomessa liian usein unohdettu.

"Suprematismi on myös vaikuttanut minuun paljon syvemmin kuin länsieurooppalainen konkretismi. Mutta epäilen, voiko ketään muuta kuin suuntauksen perustajaa Malevitsia kutsua suprematistiksi."

Malevits määritteli suprematismin näin: "Suprematismilla tarkoitan puhtaan tunteen ylivoimaa (Suprematie) kuvataiteessa. Suprematismin kannalta ovat esineellisen luonnon ilmiöt sinänsä merkityksettömiä. Oleellista on tunne sellaisenaan, aivan riippumattomana siitä ympäristöstä, missa se on syntynyt, eikä ainoastaan suprematismissa vaan taiteessa ylipäänsä, sillä taideteoksen pysyvä arvo riippuu yksinomaan ilmaisumuodon saaneesta tunteesta."

Paavo Kauramäen teoksissa tuo ilmaisumuodon saanut tunneskaala on laaja. Kauramäki ei ole siis lähtenyt liikkelle abstrahoinnista (jonkin reaalisen pelkistämisestä) vaan ilmaisumuodon sisäinen rytmi (väri, muoto, rytmi) on aiheuttanut sen, että eräissä töissä on myös viitteitä esineelliseen maailmaan.

Työskentelyni on tila-ajattelua.

Abstraktinen tyylini edustaa ns. konstruktiivista suuntaa. Maalaukseni rakentuvat geometrisista muodoista ja eri väriaiheista sekä näiden keskinäisistä rytmi, liike, tasapaino ja jännitys-suhteista. Nämä suhteet tukevat laajempaa kuvakäsitystä rakennettuun ympäristöön asti.
Olen pitkän aikaa toiminut mm. rakennusten värisuunnittelun parissa.

Maalaustapani on luonnoksesta työskentelyvaiheen aikana teosta varioiden, muuttaen ja rakentaen saada ilmavasti liikkuva harmoninen kokonaisuus.
Konstruktiivisen maalaamisen rinnalle olen löytänyt uuden vapaamman työskentelymuodon. Maalaamalla guassitekniikkaa käyttäen pienempikokoisia maalauksia, jotka rakentuvat lähinnä moni-ilmeisimmistä abstrakteista muodoista.
Klaus Susiluoto

ansioluettelo | taideteoksia | kuukauden taiteilija helmikuu 2002 | kesäkuu 2003 | galleria Paavo Kauramäki | Galleria Myllypuron juhlanäyttely